Yksi kurssin harjoituksista oli psalminomaisen mietelauseen löytäminen Partaharjun ympäristöstä. Liisa antoi tehtävän lähtökohdaksi alun: Niin kuin... Sehän on psalmeista ja virsistä tuttu: Niin kuin peura janoissansa... Niin kuin kotka siivillänsä....
Minä kuljin itsekseni vielä jäässä olevan järven rantaan; kuljin pitkin lumisia polkuja ja ylitin jo sulana juoksevan puron pientä siltaa pitkin. Istuin keväisessä metsässä ja huomasin lumella neulasia ja paljon siivellisiä kuusen siemeniä. Pienessä männyssä oli vielä vihreitä käpyjä. Siitä se ajatus lähti ja oma psalmini syntyi.
Mietteeni taisivat puhutella muitakin, sillä Kati pyysi lupaa lukea sen kaksi viikkoa myöhemmin radion aamuhartaudessa. Annoin luvan.
Herra, mitä sinä minusta
tahdot?
Katson tiiviissä supussa olevaa
käpyä.
Niin kuin Sinä annat siementen
kypsyä
sen suomujen alla,
niin sinä valmistat minua
tehtävään,
jota en tunne,
jota pelkään
enkä haluaisi ottaa vastaan.
Minun tehtäväni on vielä
salattu
ja odotan,
niin kuin käpy vielä vihreänä
odottaa,
että siemenet ovat valmiita,
sää otollinen
ja aika oikea suomujen avautua ja
siementen lähteä lentoon.
Sinä annat tuulen, joka levittää
ne,
minne haluat.
Sinä sulatat maasta lumen,
joka virtaavana kuljettaa ne hyvälle
kasvupaikalle.
Sinuun minä luotan, Herra,
enkä enää pelkää.
En vastustele,
kun tehtävän aika on
edessäni.
Avaan silmäni ja korvani,
avaan sylini ja suuni
Sinun rakkautesi siementen lentää
sinne,
minne sinä ne kuljetat.
Sinä olet ne antanut ja
kypsyttänyt.
Sinä tiedät, missä
niiden on hyvä itää
ja kasvaa.
Niin kuin yksi käpy suuressa
metsässä,
niin minäkin olen pieni Sinun
edessäsi
ja kuitenkin Sinulle tärkeä.
Ehkä sinäkin kohtaat kulkiessasi oman viestin: Niin kuin...
