JUMALAN LAHJOJA VEROTTOMANA KÄTEEN
Moottoritie on lavea tie ja sitä
ajetaan vauhdilla. Ei siinä ehdi kuski paljon maisemia katsella,
vaikka meluvalli vaihtuisikin välillä verkkoaitaan. Toista
on kaidalla metsäpolulla, jossa kulkiessamme voimme pysähdellä
ja katsella ympärillemme. Tunnemme tuoksut ja voimme omin käsin
koskettaa kaikkea lähellämme olevaa..
Eräänä syksynä oli
pyhäkoulussa aiheena lavea ja kaita tie. Oli metsämarjojen
ja sienien poimimisen aika ja mieleeni tuli ajatus siitä, kunka
nuo aivan ilmaiset Jumalan lahjat jäävät monelta
vauhdilla moottoritietä ajavalta huomaamatta. Niille, jotka
liikkuvat kävellen metsäpolkuja pitkin on luonnon sato
käsien ulottuvilla. Voimme siirtää katseemme
ruohikkoon, sammalmättäille ja puiden oksille. Ja siellä
niitä lahjoja on: kantarelleja, mustikoita, pihlajanmarjoja.
Lavean tien kulkijalla on kiire.
Trendit ja raha on tärkeää. Pitää tienata,
jotta voi ajaa omalla autolla liikekeskusten marketteihin ostamaan
pakattuja puolivalmisteita. Ei silloin tule mieleen kiittää
Jumalaa kasvun antaneista sateista, auringonpaisteesta ja hyvästä
sadosta. Kaupan hyllyjen ruokaa pidetään itsestään
selvyytenä , ihmisten työn luonnollisena tuloksena. Ja on
aivan hyväksyttävää, että kauppojen ruoka
kuuluu niille, joilla on ostovoimaa.
Suomen metsissä on nyt taas
ilmainen anti. Tarjolla on syötävää ja
säilöttävää kaikille, jotka jalkautuvat
poluille isommilta teiltä. Ei mene mitään osuutta
valtioille tai pankeille niistä sienistä ja marjoista,
jotka itse metsästä haetaan. Mutta Jumalan ilmaisesta
lahjasta voi kiitollinen poimija kyllä antaa eteenpäin
jotakin niille, jotka eivät itse pääse metsäpoluille
kulkemaan.
