30.11.2011
ELÄMÄN LAULUT
Kuuntelin Mahalia Jacksonia. ”Abide with me” on aina yhtä vaikuttava. Pidän siitä virtenäkin: Oi Herra luoksein jää jo ilta on. Minulla on vanhoja rakkaita vinyylilevyjä, joita on ihana kuunnella aika ajoin. Ei niitä ole suurta määrää, noin kolmenkymmenen sentin rivi. Jotkut levyistäni ovat jumalanpalveluksiani silloin, kun en ehdi messuun. Joinakin pyhinä olisin voinut ehtiäkin, mutta mieli kaipasi yksin oloa. Liekit -musikaali on sellainen jumalanpalveluslevy, joka ei koskaan petä.
Eräs oppilaani kertoi ladanneensa puhelimeensa juuri viisitoista uutta biisiä. Mainoksissa luvataan viihdelaitteisiin kaupan päällisiksi tuhansia musiikkikappaleita. On aika sattumanvaraista, mitä niistä kukin kuuntelee. Miksi kaikkea pitää olla niin paljon? Tuleeko niistä mitään kappaletta kuunnelluksi niin usein, että siitä tulisi itselle oma ja tärkeä. Aina haetaan uutta ja uutta, eikä mikään tunnu toista merkittävämmältä.
Hengellisten laulujenkin määrä on nykyisin melkoinen. Erilaisissa kirkon tilaisuuksissa lauletaan eri laulukokoelmia. Veisataan , lauletaan ja ylistetään. Eri ikäisille tarjotaan omia lauluja uusista laulukirjoista. On yhä vähemmän niitä sanoja ja säveliä, joita osataan laulaa kaikki yhdessä. Toivon kuitenkin, että kaikki löytävät lauluja, jotka tulevat rakkaiksi; sellaisia, joita on vuosi vuoden jälkeen hyvä kuunnella tai laulaa. Hyvästä hengellisestä laulusta, jonka muistaa ulkoa, voi tulla siunaava ja rauhoittava rukous, pieni jumalanpalvelus silloin, kun ei ehdi tai tahdo mennä toisten laulavien joukkoon. Ulkoa opitut sanat voi laulaa itselleen milloin ja missä vain.
Me aikuiset voimme olla antamassa lapsille lahjaksi rakkaita lauluja. Uskalletaan laulaa lasten kanssa joitakin ihania, yhteiseen elämään kuuluvia lauluja aina uudelleen ja uudelleen, jotta ne saavat tulla omiksi ja tärkeiksi. Mutta onhan se niinkin, että viime kädessä kukin valitsee elämänsä laulut itse.
