LAPSEN OIKEUS VALITA – MISTÄ?
Olen varsin hämmentynyt joidenkin
vanhempien innosta pitää lastaan pimennossa, jotta heillä
olisi myöhemmin oikeus valita, mitä haluavat olla ja mihin
haluavat kuulua. Tynnyrissä kasvamisesta on tullut ihanne. Mistä
löytyvät silloin ne vaihtoehdot ja mihin aikuistuva nuori
voi valintansa perustaa?
En ollut uskoa, kun työtoveri
kertoi sukupuolettomasta kasvatuksesta. Siinähän lapsi
sitten luo ihan vapaasti omaa identiteettiään, kun ei
hänelle kerrota, onko hän tyttö vai poika. Nokkela
lapsi huomaa kehollisen eron varmaan aika pian. Tyttöjä ja
poikia on olemassa niin monenlaisia, ettei tieto sukupuolesta
varmaankaan vahingoita lasta. Se vahingoittaa, jos kasvattajilla on
kapea käsitys tytön ja pojan rooleista, ja lapsia
pakotetaan niihin. Pakko onkin se paha asia, ei se, että on
tyttö tai poika!
Lasta ei saa kastaa, jotta hän
voisi myöhemmin valita, mihin uskontoon haluaa liittyä.
Mistä lapselle kehittyy käsitys siitä, mitä
uskonnollisuus on? Eihän uskonto ole mitään, jos isä
ja äiti eivät pidä sitä edes sen arvoisena, että
lapsi otetaan mukaan heidän yhteisöönsä ja
lapselle opeteta, mihin he itse uskovat. Kaikkien vanhempien luulisi
haluavan lapselleen parasta. Kristitylle parasta on elää
Jeesuksen seurassa ja Hyvän Jumalan varjeluksessa. Myös
elämisen taidot ja tieto hyvästä ja pahasta tulee
ihmislapselle uskonnollisen tai aatteellisen kasvatuksen kautta.
Tiedon murujen noukkiminen itse sieltä täältä on
rankka velvoite lapselle.
Eräs kirjoittaja perusteli lapsen
kastamattomuutta sillä, etteihän lapsia liitetä
puolueisiinkaan. No, puolueissa on on omat sääntönsä
ja lapsille ja nuorille omat järjestönsä. Kyllä
monen kommunistin lapset saivat tutustua aatteeseen paitsi kotona
myös pioneereissa. Sosiaalidemokraateilla on edelleenkin Nuoret
Kotkat. Onhan partiokin välittämässä lapsille
omaa arvomaailmaa. Toiminta näissä kaikissa on osittain
samanlaista. On tärkeää, että on jokin pohja,
johon peilata niitä arvoja, joita myöhemmin kohtaa.
Vanhempien on siedettävä kaiken kyseenalaistaminen ja
nuoren myöhemmät valinnat. Ei pahaa ole opetus ja kasvatus,
vaan vanhempien suvaitsemattomuus ja yksisilmäisyys.
Vielä kysyisin, millä lapset
puolustautuisivat kaikenlaista mielikuvamainontaa ja viihdetuotannon
villityksiä vastaan, jos vanhempien arvomaailmaa ei saisi
lapsille siirtää. Onko hetkessä elävä
kuluttaja valinnan vapautta korostavien vanhempien ihanneaikuinen?
Minä jään odottamaan,
mitä lasten seuraavaksi on voitava itse valita. Ehkä
lapsille ei saisi kertoa heidän kansalaisuuttaan. Tai ehkä
vanhempia kielletään puhumasta lapsille, jotta nämä
voisivat valita myöhemmin oman äidinkielensä.
