Sun lapsenuskos säilytä,
se on sun paras ystäväs.
Maailman aarteet tomu vaan
rinnalla uskon lapsekkaan.
Tämä runo oli kirjoitettu minun kouluaikaiseen muistokirjaani. Lapsen lailla uskominen on myös Raamatussa annettu meille esimerkiksi. Mutta on vanhempia, jotka eivät halua puhua lapsille uskon asioista, jotta he voivat sitten isompina itse valita, mihin uskovat. Valita mistä? Miten voi valita jotakin, mitä ei ole saanut koskaan tietää, tuntea tai kokea.
Onneksi on lapsia, jotka ovat saaneet kuulla Raamatun kertomuksia ja pohtia niitä. Monta kertaa sellaiset lapset ovat minuakin uskossa opettaneet. Eräs unohtumaton opetus koski yksin olemista.
Televisiokeskustelijat loivat 10 uutta käskyä, joiden tulisi auttaa ihmisiä hyvässä elämässä. Yksi niistä kiteytettiin sanoihin: Älä jätä yksin. Yksin olemiseen liittyy turvattomuutta, pelkoa ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Kehittyvään itsetuntoonkin se vaikuttaa. Se, että välillä haluaa olla yksin on eri asia kuin se, että jätetään yksin. Huoli yksin jätetyistä ihmisistä kuuluu nykyään monissa puheissa ja näkyy monissa kampanjoissa.
Takavuosina toisen luokan oppilaani täydensivät äidinkielen tunnilla virkkeitä, joiden alku oli monisteessa annettu. Eräs virke alkoi sivulauseella: Kun olen yksin, ____. Pyhäkoulua käynyt poika nousi paikaltaan ja tuli kertomaan opettajalle ongelmastaan. Tai ei se mikään ongelma ollut. Hän ei osannut keksiä tuohon lauseeseen mitään jatkoa.
- En mä ole koskaan yksin, kun on Jeesus, hän totesi.
Onko jonkun mielestä huono asia, jos lapselle tarjotaan turvaksi Jeesus. Koskaan ei tarvitse tuntea olevansa yksin. Vaikka usko ei säilyisi aivan lapsenuskona aikuisikään asti, on turvallinen olo ja Jeesuksen rakkauden kautta hyväksytyksi tuleminen varmasti tuonut elettyyn lapsuuteen paljon hyvää ja pitänyt poissa paljon pahaa.
